Lempinimi: Nasu
Syntynyt: 30.10.2003, 18v
→ ikääntyy satunnaisesti (3v 30.10.2004)
Sukupuoli: ori
Rotu: Suomenhevonen
Säkäkorkeus: 157cm
Väri: rautias
|
Rek. nro: VH-65038
Koulutustaso: Va B, 60cm
Painotus: koulupainotteinen
Kasvattaja: Kiara
Entinen omistaja: Raadelman Hevostila
Omistaja: Heidi F., Heinämäki
|
Luonne
Vanhaherra Nasu saapui meille vasta 18-vuotiaana. Nasu oli viettänyt reilut kymmenen vuotta elämästään iäkkäämmän pariskunnan kotipihalla auttaen isäntäänsä ja emäntäänsä maatilkun pikkutöissä. Ennenkaikkea Nasu oli heille ystävä, jopa melkein kuin oma lapsi. Nasu sai kulkea vapaana pihamaalla ja yhdessä isännän kanssa pojat tekivät pitkiäkin ajoreissuja jopa ihan kylille asti. Kun emäntä alkoi sairautensa tähden olla niin huonossa kunnossa, että valtaosa isännän päivästä meni vaimonsa hoitamiseen, joutui pariskunta valitettavasti pistämään Nasun myyntiin. Kukapa olisikaan voinut vastustaa näin hienosukuista oriita, jolla on ehdottomasti kympin luonne, eikä hassumpi ulkomuotokaan.
Uskoakseni Nasulla on joskus kauan sitten myös ratsastettu, mutta kun me päätimme kokea olisiko oriista ratsuksi, Nasu oli hyvin hämmentynyt moisesta touhuamisesta. Iäkkääksi oriiksi Nasu oppi äkkiä uudelleen ratsupuuhien salat. Nasu on ratsain rauhallinen ja hyvin maltillinen. Kovinkaan taitava se ei ole, mutta kantaa itsensä hyvin ja liikkuu kauniisti. Nasu on vanhaksi hevoseksi hyvin ryhdikäs ja hyvässä kunnossa terveydeltään ja ulkoisestikin. Olemme myös kokeilleet Nasun kanssa joitakin pikkuesteitä. Ori hyppää mielellään, mutta on hieman kömpelö. Tarkoitus olisi ottaa kuitenkin joitakin koulukilpailuiden startteja alle, jotta oriita viitsii käyttää jalostukseenkin. Nasu on ehdottoman maasto- ja liikennevarma. Ori toimii erinomaisesti ajaen.
Hoitaessa Nasu on hyvin seurallinen, mutta orimaiseen tapaan melkoinen jörö. Nasu ei aina oikein ymmärrä kaikkien juttujen tarkoitusta ja siksi vieroksuu niitä. Esimerkiksi peseminen tuntuu olevan Nasun mielestä ihan turha juttu ja ori selvästikin pyrkii sitä karttamaan jos vain suinkin mahdollista. Ilme kertoo monestikin Nasun ajatukset milloin mistäkin "todella tyhmästä" asiasta. Meille saapuessaan Nasu ei ilmeisesti ollut koskaan ennen tarhannut muiden hevosten kanssa ja kun lykkäsimme sen ensimmäistä kertaa muiden oriiden joukkoon, näytti Nasu siltä kuin anoisi meiltä apua, että tulkaa nyt hemmetti vieköön päästämään hänet täältä pois.
© Raadelman Hevostila
Sukutaulu
Jälkeläiset ja jalostusinfo
Nasu ei astu ulkopuolisia tammoja kuin poikkeuksissa hyvin perusteluin
02.01.-10 t Heinämäen Valera, e Lakean Amalia
Kilpailukalenteri
vain sijoitukset merkitään
KRJ kouluratsastus
25.11.-09 » Hopeatoffee » He B » KRJ » 3/60
26.11.-09 » Hopeatoffee » He A » KRJ » 6/60
27.11.-09 » Vaapukka » He C » KRJ » 1/40
27.11.-09 » Hopeatoffee » He B » KRJ » 3/60
27.11.-09 » Hopeatoffee » He A » KRJ » 5/60
29.11.-09 » Hopeatoffee » He B » KRJ » 2/60
29.11.-09 » Hopeatoffee » He A » KRJ » 2/60
30.11.-09 » Step Ponies » He B » KRJ » 2/80
02.12.-09 » Step Ponies » He A » KRJ » 5/80
04.10.2009 KRJ Raadelma, Helppo A, 3/40
05.10.2009 KRJ Raadelma, Vaativa B, 1/40
VRNJ näyttelyt
17.08.2009 VRNJ Vorna, suomen(pien)hevosorit, II palk.
Päiväkirja & valmennukset
4. huhtikuuta 2010
Tarkoituksena ei ollut aamulla ottaa tänään ratsastettavaksi myös Nasua, mutta ori kuin ilmestyi sisälle kun kävin hakemassa Ukkoa sisälle estetuntia varten. Noh, ei pieni treeni tekisi Nasullekkaan haittaa, joten talutin myös sen sisälle.
Kun olin saanut Ukon kanssa vedettyä estetreenin, odotti jo valmiiksi laitettu Nasu pesupaikalla. Otin orin ja talutin sen ulkokentälle, jossa teimme pienen koulutreenin.
Harjoittelimme tällä kertaa vain aivan perusasioita, kuten siirtymisiä ja kaiken sorttisia ympyröitä. Nasu yritti kokoajan parhaansa, vaikka alkutunnista ympyrät muistuttivat enemmän soikioita. Kun olimme harjoitelleet mielestäni kyllin kauan, teimme vielä pienen maastolenkin, josta Nasu näytti nauttivan enemmän kuin paljon!
Köpöttelimme aivan rauhassa kauniissa kevätsäässä ja vastaamme ilmestyi muutama jänis. Aluksi Nasu oli hieman ihmeissään näistä ötiköistä ja olikin hieman varuillaan. Kuitenkin heti kun olimme päässeet jänisten ohi, ori oli niinkin rehevää kuin vain olla saattaa!
Kun pääsimme takaisin tallille talutin Nasun sen omaan karsinaan ja riisuin varusteet. Kannoin Nasulle päiväheinät ja harjasin orin oikein perusteellisesti Nasun syödessä heiniä. Tämänv päätteeksi vein orin vielä hetkiseksi pihalle, sillä ulkona oli mitä upeampi sää!
Ulkoasun Ram. 2009
|
